Kyrön skanssi - turha rajalinnake Hämeen- ja Pohjankankaan seutu oli 1600-luvun alkupuolella eteläisen Suomen suurin jäljellä oleva erämaa-alue. Sen rannattomiin metsiin ja laajojen rahkasoiden keitaisiin pakeni luvattoman suuri osuus Kustaa II Aadolfin ja hänen seuraajiensa sotaretkiinsä tarvitsemista rekryyteistä elelemään lainsuojattomina karkureina. Metsissä pakoili myös irtolaisiksi luettavia ja rikollisia Pohjanmaalta, jopa Ruotsista ja Inkerinmaalta. Karkuruutta helpotti ikivanha, kankaita myöden, soiden ja metsien halki polveileva Kyrönkankaan tie, joka oli ainoa kesäreitti Hämeenkyröstä Pohjanmaalle. Rajana Suomen ja Pohjanmaan välillä oli vuolas Karvianjoki, joka muinoin oli puhkaissut reittinsä kankaan läpi. Siten muodostui strateginen katkeama tiessä: oli ylitettävä joki, jos mieli päästä kangastietä Pohjanmaalle tai etelään päin Suomeen. Tätä käytti hyväkseen jo marski Klaus Fleming, joka v. 1597 rakennutti nuijamiesten varalle joen kaltaalle kaksi pientä tykkiasemaa. Nuijamiehet kulkivat talvitietä, joten redutteja, joista toisesta on vielä kuoppa jäljellä, ei koskaan tarkoitukseensa käytetty. Joen ja kankaan strateginen risteys oli sitten valtaneuvosten Gabriel Oxenstiernan ja Herman Wrangellin melestä hyvä paikka skanssille. Karkuruus yli yltynyt sotien jatkuessa uhkaavan suureksi, joten kiinniottopaikka oli rakennettava. Vuonna 1635 Kyrön skanssi (alue kuului v:een 1641 Hämeenkyrön pitäjään, siitä nimi) oli valmis. Siihen piti kuuluman linnoitus aitauksineen, tarpeelliset apurakennukset sekä vankilahuone karkureita varten. Eristyneenä ja seudun vähäisen asujaimiston todennäköisesti vieroksumana Kyrön skanssi oli käytössä vain pariin otteeseen muutamia vuosia, kunnes se vuoteen 1660 mennessä viimein hylättiin lopullisesti ja revittiin. Parhaimmillaan skanssissa on ollut toistasataa miestä lyhyen aikaa - enimmäkseen tyhjänpanttina, sillä karkureita ei kiinni saatu. Skanssin sotilaspappi tosin jatkoi asumista linnakkeen sijoille muodostuneella uudistilalla 1690-luvulle saakka. Karvian kunnan Kanttin kylän nimi kantaa edelleen muistoa muinaisesta skanssista. Rauni Virtanen